Aleksy Jagla (1920–1942) syntyi Wieniecissä, Puolassa, ja joutui natsihallinnon aikana pakkotyöhön Saalfeldeniin, Salzburgiin, Marzonin maatilalle. 8. tammikuuta 1942, 21-vuotiaana, hänet teloitettiin hirttämällä syrjäisellä metsäalueella lähellä Saalfeldenia. Gestapo perusteli teloituksen väittämällä, että hänellä oli suhde Johanna Blaickneriin, samalla maatilalla työskentelevään ”saksalaiseen” palvelustyttöön, mitä natsien rotuideologia tuomitsi ”rodun saastuttamisena”. Muut puolalaiset pakkotyöläiset pakotettiin todistamaan teloitusta varoituksena. Virallisissa asiakirjoissa hänen kuolemansa peiteltiin myöhemmin ”äkilliseksi sydänkuolemaksi”.
Thomas Rieder (1911–1943) syntyi Saalfeldenissä rautatietyöläisen poikana ja kasvoi kymmenen sisaruksen kanssa. Koulutukseltaan vähäisenä hän työskenteli lapsuudesta lähtien maataloustyöläisenä, maitotilan työntekijänä, louhoksella, rakennustyöläisenä ja alppipaimenena. Saatuaan lyhyen kutsunnan asepalvelukseen vuonna 1940 hänet vapautettiin polvivamman vuoksi, mutta myöhemmin hän laiminlöi ilmoittaa asuinpaikkansa muutoksista sotilasviranomaisille. Hän eli salanimellä syrjäisillä alppiniityillä ja pidätettiin toistuvasti varkaudesta ja rekisteröitymisen välttelystä. Natsituomioistuimet kuvailivat häntä ”vaaralliseksi rikoksenuusijaksi”, ”antisosiaaliseksi” ja asevelvollisuuden kiertäjäksi. 23. kesäkuuta 1943 Salzburgin alueellinen tuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan. Armoa koskeva pyyntö hylättiin, ja hänet teloitettiin München-Stadelheimissa 30. heinäkuuta 1943.
Tämä tarina on käännetty automaattisesti, ja siinä voi olla virheitä. Näytä englanninkielinen teksti
