Willem Sons ja Liesje (Elisabeth) Menist avioituivat vuonna 1928 ja muuttivat Sarphatistraat 195-II:een vuonna 1933. Willem kasvoi seitsemän sisaruksen kanssa; hänen äitinsä Rachel kuoli vuonna 1925 ja isänsä Emanuel vuonna 1939, mikä säästi hänet natsien vainolta, joka myöhemmin tuhosi koko Sonsin perheen - kukaan sisaruksista ei selvinnyt sodasta, vaikka jotkut lapsenlapset selviytyivätkin. Liesje oli kuuden lapsen perheestä. Hänen sisarensa kuoli vuonna 1929, hänen äitinsä Klara kuoli kotonaan vuonna 1942, ja hänen isänsä Meijer, timanttileikkaaja, ja lähes kaikki hänen jäljellä olevat sisaruksensa murhattiin holokaustissa. Willem työskenteli jauhojen kauppa-agenttina ja neuvoi juutalaisneuvostoa leipätoimituksissa, joka myönsi hänen perheelleen Sperren, joka suojasi heitä väliaikaisesti pidätyksiltä, mutta useimmat Sperret peruutettiin vuonna 1943. Toukokuussa 1943 perhe pakotettiin natsien pelottelutaktiikalla Krugerpleiniin, jossa se korvasi Sobiboriin lähetetyn karkotetun juutalaisperheen. Kesäkuun 20. päivänä 1943 Amsterdamin etelä- ja itäosissa suoritetun joukkohyökkäyksen aikana Willem, Liesje ja heidän lapsensa pidätettiin, lähetettiin Westerborkiin ja karkotettiin tavarajunalla 29. kesäkuuta yhdessä lähes 2400 ihmisen, joista 482 oli lapsia, kanssa. Juna saapui Sobiboriin 2. heinäkuuta 1943, ja Sonsin perhe murhattiin samana päivänä.
Tämä tarina on käännetty automaattisesti, ja siinä voi olla virheitä. Näytä englanninkielinen teksti
