Keskellä yötä saksalaiset Gestapo-agentit tekevät ratsian useisiin koteihin Tessenderlossa ja pidättävät Fredericin, Petrusin, Fransin, Albertin ja Jozefin, jotka kaikki ovat vastarintaryhmä BNB:n jäseniä. Heitä syytetään vastarintatoiminnasta ja piilossa olevien ihmisten auttamisesta, ja heidät karkotetaan Saksaan ja lähetetään eri työ- ja keskitysleireille, joista kukaan heistä ei palaa.
Saapuessaan Buchenwaldin keskitysleirille Petrus lukee portin yläpuolella sanat ”Jedem das Seine ”. Mutta mitä 18-vuotias on tehnyt ansaitakseen tällaisen kohtalon? Polkupyörämekaanikkona hän korjaa toisinaan polkupyöriä ja moottoripyöriä vastarintataistelijoille ja piilossa oleville ihmisille, mutta Gestapo ei löydä juuri muuta, mistä häntä voisi syyttää.
Petrusin suurin vastarinnan teko on kieltäytyminen pettämästä ystäviään. Uhkailut tai kidutus eivät saa häntä pettämään heitä, ja hänen BNB:n (Belgian National Movement) toverinsa ovat syvästi kiitollisia hänen rohkeudestaan, etenkin kun otetaan huomioon hänen nuori ikänsä.
Raaka pakkotyö käy lopulta Petrusille liian raskaaksi. Koska hän ei enää kykene työskentelemään, hänet siirretään sairaiden vankien kuljetukseen. Emme tiedä tarkalleen, miten hän kuolee, mutta hän oli todennäköisesti niin heikentynyt, ettei selvinnyt matkasta.
Petrusin äidille hänen pidätyksensä tulee täydellisenä yllätyksenä. Hän ei tiedä mitään poikansa osallistumisesta BNB:n toimintaan. Sodan jälkeen hän jää yksin: hänen miehensä oli kuollut ennen sotaa, ja hänen vanhin poikansa maksoi kieltäytymisestään puhua hengellään.
Tämä tarina on käännetty automaattisesti, ja siinä voi olla virheitä. Näytä englanninkielinen teksti
