Nathan ja Heintje olivat uskonnollisia juutalaisia, jotka kasvattivat kuusi lastaan (joista kaksi kuoli nuorena) juutalaisten perinteiden mukaisesti. Lochemin juutalaisyhteisön aktiivisina jäseninä Nathan toimi Gewre Talmoed Thora -raamattututkimusyhdistyksen puheenjohtajana, kun taas Heintje keräsi vuonna 1922 varoja Ukrainan pogromien uhreille ja oli Bigdei Koudesj -järjestön puheenjohtaja, joka hoiti Lochemin synagogan rituaaliesineitä. Juutalaisyhteisön ulkopuolella Heintje oli mukana koulupoissaolojen ehkäisemiseksi perustetussa kunnallisessa komiteassa vuosina 1923-1935. Huhtikuussa 1942 Nathan ja Heintje muuttivat Zwolleen asumaan tyttären ja vävyn luokse, mutta joutuivat muuttamaan Amsterdamiin kahdeksan kuukautta myöhemmin. Vaikka he työskentelivät juutalaisneuvoston hyväksi, heidät karkotettiin Westerborkiin 25. toukokuuta 1943 ja sen jälkeen Sobiboriin, jossa heidät surmattiin heidän saavuttuaan sinne 23. heinäkuuta 1943. Heidän poikansa Manuel ja Simon Philip saivat saman kohtalon samana päivänä, ja poika Salomon murhattiin aiemmin heinäkuussa. Heidän lapsensa Aaltje, Alexander, Rika ja Rosette selvisivät sodasta piilossa.
Tämä tarina on käännetty automaattisesti, ja siinä voi olla virheitä. Näytä englanninkielinen teksti
