Elisabeth Andriesse kasvoi Vlissingenissä. Kun hän oli noin viisitoista, hänen isänsä päätti muuttaa Belgiaan. Antwerpenissä Elisabeth avioitui puolalaisen Pinkas Spiran kanssa, ja pariskunta sai pojan, Jeanin. Koska hän jäi Belgiaan 10 päivän oleskeluluvan umpeuduttua, Pinkasista tuli kansalaisuudeton. Avioliittonsa vuoksi Elisabeth jakoi tämän aseman. Tämän vuoksi hänen perheensä ei saanut ylittää Ranskan rajaa. Hänen vanhempansa ja veljensä Lou saivat tehdä niin. He matkustivat edelleen Alankomaiden Itä-Intiaan ja päätyivät lopulta japanilaisten leireille. Elisabeth, Pinkas ja heidän poikansa palasivat Antwerpeniin ja asuivat osoitteessa Herculusstraat 1 Berchemissä. Syksyllä 1941 he onnistuivat pääsemään salaa vapaalle vyöhykkeelle Ranskassa. Mutta juutalaiset eivät olleet turvassa sielläkään. He tekivät kaikkensa jatkaakseen pakoaan.
Pinkas onnistuu ylittämään Pyreneiden yli Espanjaan. Elisabeth ja Jean joutuvat passeurien roistoverkoston käsiin. Heidät otetaan kiinni ensimmisen pakoyrityksen aikana, mutta heidät vapautetaan suuria lahjuksia vastaan. Toinen yritys osoittautuu kohtalokkaaksi: heidät pidätetään ja kuljetetaan Drancyyn. Sieltä he lähtevät 76. kuljetuksella Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirille, jossa heidät tapetaan välittömästi. Elisabeth on 36-vuotias ja Jean 6. Ingrid Vander Veken kirjoitti Elisabeth Andriessen ja hänen perheensä traagisista sotakokemuksista ahdistavan kirjan "Verloren" (Kadonnut). (Pelckmans, ISBN 978 94 6434 161 4).
Tämä tarina on käännetty automaattisesti, ja siinä voi olla virheitä. Näytä englanninkielinen teksti
