Siirry sisältöön
Kaikki artikkelit

Messinkilaatat jalkakäytävillä Euroopassa: mitä ne tarkoittavat?

Pienet messinkilaatat Euroopan jalkakäytävillä ovat Stolpersteineja, muistokiviä natsien vainoamille ihmisille. Niitä on noin 30 Euroopan maassa.

Pienet messinkilaatat jalkakäytävillä ympäri Eurooppaa ovat Stolpersteineja. Niitä on noin 30 Euroopan maassa, muun muassa Saksassa, Itävallassa, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Italiassa, Luxemburgissa, Norjassa, Tanskassa, Puolassa, Tšekissä, Unkarissa, Sloveniassa ja Ukrainassa. Jokainen kivi muistaa yhtä natsien vainoamaa ihmistä.

Miksi niitä on niin monessa maassa?

Saksalainen taiteilija Gunter Demnig aloitti hankkeen vuonna 1992. Hän asetti ensimmäisen kiven 16. joulukuuta 1992 Kölnin historiallisen raatihuoneen eteen. Kivi muistutti vuoden 1942 määräyksestä karkottaa sinti ja romanit Auschwitziin. Ensimmäiset yksittäisille ihmisille tarkoitetut kivet asetettiin Kölniin vuonna 1995 ja Berliinin Kreuzbergiin vuonna 1996, aluksi ilman virallista lupaa. Vuonna 1997 ensimmäiset virallisesti hyväksytyt kivet asetettiin St. Georgeniin Salzburgin lähelle Itävallassa. Vuodesta 2000 lähtien Kölnin kaupunki antoi luvan, ja hanke kasvoi siitä eteenpäin.

Mitä teksti sanoo?

Kirjoitus alkaa hollantilaisissa kivissä yleensä sanoilla ”HIER WOONDE”, saksalaisissa sanoilla ”HIER WOHNTE” ja ranskalaisissa sanoilla ”ICI HABITAIT”. Kaikki kolme tarkoittavat ”täällä asui”. Sen jälkeen tulevat nimi, syntymävuosi ja se, mitä henkilölle tapahtui. Kiven muodosta katso mikä on Stolperstein.

Kuinka kivi syntyy

Omaiset, asukkaat, koulut, paikalliset säätiöt ja historiayhdistykset pyytävät kiveä ja maksavat siitä. Paikalliset vapaaehtoiset tutkivat henkilön elämää arkistoista, etsivät omaisia ja pyytävät kunnalta luvan, koska jalkakäytävä on julkista aluetta. Kivi asetetaan pienessä tilaisuudessa, usein omaisten, naapureiden ja koululaisten läsnä ollessa. Nimet luetaan ääneen, ja usein asetetaan kukkia. Monta vuotta Demnig asetti useimmat kivet itse.

Kritiikki ja mitä voit tehdä

Kaikki eivät hyväksy muotoa. Charlotte Knobloch, Münchenin juutalaisyhteisön pitkäaikainen johtaja, vastustaa sitä, että nimet ovat maassa, jonka päällä ihmiset kävelevät. Tästä syystä München ei salli Stolpersteineja julkisilla alueilla. Hanke ei pidä kiven vahingossa astumista rikkomuksena. Jos kivi vaurioituu, varastetaan tai poistetaan tien rakennustöiden aikana, kerro siitä paikalliselle Stolpersteine-ryhmälle tai kunnalle, jotta kivi voidaan asettaa takaisin tai korvata.

Kartalta kartta näet, mitkä kivet ovat kadulla tai kaupungissa.